Entropy Dimension

Tervetuloa!! Tällä hetkellä sivustoa uudelleen luodaan ja muokataan nykyaikaisemmaksi, kun peli oli kuollut...

Vanhat hahmot ja pelaajat poistetaan, Sekä koko pelin tarina muutetaan. Maagiset voimat pysyvät kuitenkin, koska se on mielestäni paras osa koko foorumia!!
Entropy Dimension

Wolves and bacon!

Kirjaudu sisään

Unohdin salasanani

Viimeisimmät aiheet

» Guan Yu - Hyogan 1.kenraali (+Nefer)
1/5/2015, 23:57 kirjoittaja Vierailija

» Ohjeet NPC hahmoille
28/3/2015, 00:48 kirjoittaja Miss Okami

» Hayate Yasu Konran - Tunnoton kuin kivi
3/2/2015, 18:48 kirjoittaja Vierailija

» Kuroi Denki Konran
31/1/2015, 23:38 kirjoittaja Miss Okami

» Okamisusi
11/12/2014, 17:46 kirjoittaja Vierailija

» Moeta Yume ~ Kärsinyt sielu
29/11/2014, 17:43 kirjoittaja Miss Okami

» kashitsuchishizai
25/11/2014, 00:35 kirjoittaja Vierailija

» Ikan ~ Johtajan Kilpi ja Miekka
4/8/2014, 15:50 kirjoittaja Miss Okami

» Ujo Vaeltelija ~ Kyū
13/7/2014, 15:38 kirjoittaja Miss Okami

Top kirjoittajat

Joulukuu 2017

MaTiKeToPeLaSu
    123
45678910
11121314151617
18192021222324
25262728293031

Kalenteri Kalenteri


    Okamisusi

    Jaa

    Vierailija
    Vierailija

    Okamisusi

    Viesti kirjoittaja Vierailija lähetetty 11/12/2014, 17:46

    kuva (susi) tehty Wyndbainin wolfmakerlilla

    Nimi: Okamisusi
    - Nimen Käännös: Okami = Susi (hyvä henki, hyvä jumala)
    Tunnari: The Sun Rises (Okami soundtrack)

    Se ei ole vain sattuma, että nimessäni on Okami.

    - Ikä: 19v
    - Sukupuoli: Uros
    - suuntautuminen: Hetero

    - Ulkonäkö:
    Sutena, Okamisusi, on väritykseltään pääosin punertavan ruskea, rinnan kohdalta enemmän mustaan päin, turkki on karkeaa melkein kaikissa muissa ruumiinosissa paitsi hännässä. Toisin kuin vaatteet, Okamisuden viitta jostain syystä pysyy kummassakin muodonvaihdoksessa, mutta toisin kuin ihmisenä, sutena hänelle ei ole väliä onko huppu päässä vai ei. Rauhassa ja yksinään, useimmiten kuitenkin viihtyy ihmisen muodossa. Tällöin vaaleahko iho, musta paita jossa punaisella Okamisuden itse tekemä merkki jonka oli nähnyt useamman kerran unessaan, oikean käden hansikas josta on ottanut sormien kohdat pois, harmaat housut joissa vaaleat pystysuuntaiset, n. polviin asti, ylettyvät viivat, vaalean ruskeat saappaat jaloissa ja punertavan ruskea viitta jonka huppua pitää aina ihmiskasvojen edessä, koska ei pidä hieman epämuodostuneista kasvoistaan. Okamisuden vaateet ovat villaa.
    - Laji: Maaginen Ihmissusi
    - Rotu: Susi/valkoihoinen
    - Maagiset voimat: Muodon muutos, Tuli, Ilma

    - Asusteet: viitta
    - Kilvet: Vihertävä kilpi oikeassa kädessä, jonka pystyy sytyttämään tuleen tulen vahingoittamatta itseään. Kilven teki savesta johon laittoi portaali kiven pölyä. Näiden sekoituksesta kilpi on tummahkon vihreä, vahva ja pystyy pysymään liekeissä kerran syttymisen jälkeen, mutta tulen voi helposti sammuttaa, joko, Okamisuden itse niin tahtoessaan, tai vedellä. Kilpi pysyy kädessä nahkaremmin avulla ja Okamisudella on hansikas hiertymisen estymiseksi. Kilpi on hyvä puolustukseen ja myös vahva lyömä ase, mutta toimii parhaiten muita maagisia voimia vastaan. Käyttäessään ilma- (ja joskus tuli-) voimiaan Okamisusi pystyy käyttämään kilpeä ”surffaus” lautana, jolla pystyy menemään meren halki. Hän siis käyttää kilpeä myös matkustamiseen veden päällä. Hän on myös oppinut leijuttamaan kilpeä hieman maan tai tason yläpuolella.
    - Aseet: Eräänlainen ruoska vasemmassa kädessä. Ruoskassa on hyvin terävät ja vahvat ”kiekot” joidenka avulla voi vahingoittaa vakavasti ja myös kiipeillä kallioilla.

    - Muuntautuminen: Voi vaihtaa muotoaan suden ja ihmisen välillä.
    - Paino: n.68 kg (susi) n.80 kg (ihminen)
    - Säkäkorkeus: n.74 cm (susi) n.184 cm (ihminen)

    - Luonne: Leikkisä ja kujeileva, hieman itsekäs sekä kekseliäs, yrittää sekoittaa vastustajan tai mahdollisen vihollisen mielen. On tosikkona kuitenkin tarvittaessa ja tiukassa taistelussa. Seikkailijan titteliä, Okamisusi tykkää käyttää ja hän ajattelee seikkailusta näin: Seikkailu kelpaa aina, paitsi jos kuolee . Hän on myös matkaaja, eikä tykkää asettua aloilleen liian pitkäksi aikaa. Aina joskus voi kuitenkin huomata Okamisudessa erilaista voimakasta voimaa. Tämä johtuu siitä, että hän on niin leikkinen ja muutos tulee niin äkkiä, että vaihdos tuntuu epänormaalilta. Juuri sellaisina hetkinä hänestä saa helposti jumalallisen kuvan ja Okamisusi mielellään ruokkii sitä mielikuvaa kohtuudella.

    - Menneisyys:
    Okamisuden äidin isoisä oli susi joka eksyi portaalin tälle puolelle. Tämän seurauksena Okamisuden äiti muistuttaa paljolti sutta. Äidin puolelta hän myös peri tulenlahjansa, mutta ei kuitenkaan tämän maa magiaa. Isän puolelta löytyy ilman ja veden magiaa ja huskyn rotu. Okamisusi syntyi tavallisena pentuna Daiteitakuun kahden siskon ja kahden veljen kanssa. Kuitenkin vain yksi sisko ja veli muistuttivat enemmän koiraa kuin sutta ja olivat ainoita harmaita pentuja. Kolme muuta pentua muistuttivat vahvasti sutta ja olivat punertavan ruskeita kuten näiden äiti. Pennut kasvoivat ja ainoastaan harmaa uros pentu kuoli heikomman kunnon takia. Noin kuukauden jälkeen pentujen synnystä, alkoi ensimmäiset merkit Okamisuden erikoisuudesta tulla esiin. Ensinnäkin hän ei ruumiillisesti kehittynyt yhtä nopeaa kuin muut pennut, vaikka oli aukaissut silmänsä ensimmäisenä. Silti hänen äiti ja isä päättivät antaa hänen elää, koska voitti muut pennut painiotteluissa.
    Noin kolmekuisina Okamisusi ja hänen sisarukset pääsivät ensi kertaa ulos leikkimään. Aiemmin äiti ja isä olivat vain sanoneet sen olevan epäsopivaa, mutta oikeasti he eivät vain halunneet muiden koirien tapaavan Okamisutta. Tähän mennessä oli huomattu, että Okamisusi kasvoi ruumiilliseesti muita pentuja kaksi-kertaa hitaammin. Vain puoli viikkoa myöhemmin aloitettiin pentujen ”esitulimagian” koulutus. Tämä tarkoitti sitä, että äiti selitti kaiken tärkeän ja jokaisen suvun tulimagian säännön. Kuitenkin yleensä vain Okamisusi jaksoi kuunnella loppuun asti, kirmaamatta yhdenkään ylimääräisen asian perään. Kun isän taistelu koulutus alkoi, päätettiin, että Okamisusi saisi erillistä koulutusta aina iltaisin. Päivisin tällä oi siis liikaa aikaa, joten hänen äiti päätti hauskuuttaa lastaan kertomalla tarinoita. //HUOM! tarinat ovat lähes suoraan pelistä Okami// Okamisuden vilkas mielikuvitus sai hänet leikkimään olevansa Okami Amaterasu itse (vaikka Amaterasu onkin naaras) ja tästä hän sai nimensä etuosan Okami. Huolimatta ”nuoremmasta” koostaan, hän edelleen peittosi kaikki muut poikueen pennut.
    Ollessaan n. kolmevuotias, selitys, miksi hän ikääntyi ruumiillisesti niin hitaasti, löytyi. Äidin tullessa varmistamaan, etteivät Okamisuden magia voimat olisivat alkaneet ja hän olisi sytyttänyt itseään tuleen, kuten äidin siskolle oli traagisesti käynyt, tämä löysikin jotain aivan uutta. Okamisusi olikin rauhallisesti nokosilla ihmispenikan muodossa. Toki hänen äitinsä ei tunnistanut pentuaan, muttei myöskään surmannut tätä heti, koska epämuodostuneet kasvot ja haju olivat liian tutun oloiset. Äidin pienesti parkaistua, Okamisusi heräsi, muttei päässyt kunnolla istumaan eri muodon takia. Ihmetellessään uusia tassujaan, hän ei kunnolla ehtinyt ajatella muuta, kuin: Haluan pois tästä muodosta ..  Ja siinä silmänräpäyksessä hän muuttui takaisin. Tämän tapahtuneen jälkeen hänen äitinsä vannotti muiden pentujen ja isän olevan sanomatta sanaakaan Okamisuden erikoisesta kyvystä.  Hän myös pyysi Okamisutta olemaan käyttämättä voimaansa. Tietenkään Okamisusi ei totellut, vaan harjoitteli sitä salaa.
    Piakkoin pentujen muut maagiset voimat alkoivat herätä. Tämä merkitsi todellisen ja rankan tulimagia koulutuksen alkamista. Aluksi opeteltiin tulen hallitsemista, ja se jonka tuli pääsi hallitsemattomaksi, sai armotta kylmän kylvyn vedessä. Pian sen jälkeen opetettiin suvun tekniikoita ja rohkaistiin keksimään uusia. Okamisusi innostui etenkin Hotaru:sta ja ”leikki” sillä päivät pitkät.
    Puoli vuotta myöhemmin joukko vanhempia koiria tulivat kiusaamaan Okamisutta, tämän ollessa pienellä tutkimusretkellä. He olivat jostain saaneet tietoonsa, että Okamisuden sukujuurissa oli jokseenkin tuoretta suden verta. He eivät kuitenkaan tienneet suden olevan fyysisesti koiraa vahvempi, joten he ”nimittelivät” että; ”Suden sukuinen surkimus. Surkean heikko surkimus.” Okamisuden täytti hirveä raivo, eikä hän hetkeen ymmärtänyt mitä teki. Ensiksi hän loikkasi tarttui yhtä kiusaajaa kurkkuun, repäisten siitä palan mennessään. Sitten hän käytti Hotaru:a ja pomppi muiden kiusaajien selkien päältä, sytyttäen ne tuleen, kaikkien olevan vielä pienoisessa sekaannuksessa. Pian Okamisusi ja kiusaajat tulivat hieman enemmän tilanteen tasalle. Okamisusi ihmetteli, että mitä olikaan saanut aikaiseksi, kun taas kiusaajista olevat tulimagia koirat ymmärsivät sammuttaa liekit. Yksi kiusaajista kysyi Okamisudelta, että mikä tämä oli. Siihen Okamisusi vastasi: ”Olen susi ja ylpeä siitä.” Tästä Okamisusi sai nimensä jälkimmäisen osan: susi.
    Kiusaajat lähtivät häntä koipien välissä, eivätkä he puhuneet tästä sanallakaan kenellekään, häpeän vuoksi. Okamisusi jäi tutkimaan tuliko hänelle itselleen haavoja, koska ei vielä kunnolla ymmärtänyt tapahtunutta, kun jokin alkoi kutsua sitä. Hän saapui portaalin luokse enemmän tai vähemmän omasta tahdostaan. Hän ihmetteli tuota ja ajatteli kokeilla mennä sisään, kun jokin hänen sisällään sanoi: ”Ei, ei vielä. Vasta myöhemmin." Okamisusi ei ollut ikinä kuullut puhuttavan sisäisestä äänestä tai järjestä ja luuli tämän olevan jotakin erikoista ja päätti nimetä tämän äänen Joksikin, sekä totteli tämän neuvoa, uskoen, ettei se tekisi hänelle mitään pahaa. Jos ääni oli "valinnut" hänet, miksi se nyt vahingoittaisi. Okamisusi palasi pesälle ja kertoi kiusaajakoirista, muttei maininnut mitään äänestä.
    Kului vuosi toisensa perään ja Okamisusi oppi jotenkuten mikä Joku oli. Hän silti ajatteli sitä erillisenä ja harmitteli, kun se ei vastannut kun siltä kysyttiin. Joten Okamisusi odotti, että Jokin antaisi luvan mennä portaalista. Lupaa ei tullut, mutta kun Okamisusi täytti 9 vuotta hän kyllästyi odottamaan. Tavalliseen tapaan Okamisusi kävi lähellä portaalia, kun hän tuumi:Mitä jos Jokin ei  anakkaan minun mennä koska asuu toisella puolella? Nääh! Mutta... Ainahan sitä voisi vilkaista edes? Tämä oli hänen mielestään hyvä idea vaikka hieman vitsiksi hän sitä ajatteli. Pikaisen kotivisiitin jälkeen, hän oli valmis lähtemään, mutta yllättäen tuumi: "Jos hyppäisin mennessäni. Muutenhan osuisin siellä olevaan kiveen, johonka portaali minut sinkauttaisi. Tai niinhän äiti kertoi isoisoisän kertoneen kun tämä oli yrittänyt palata.” Okamisusi teki niin ja vaivoin selvisi rajumman puoleisesta laskeutumisesta. Hän ihmetteli maailmaa johon oli ilmestynyt. Se kun erosi niin paljon kivisaaresta jossa hän oli varttunut. Pian, kuitenkin, näkyi huomattava yhtäläisyys Okamisuden äidin isoisän jälkipolville kertomissa tarinoissa ja tässä paikassa.
    Vaellettuaan jonkin aikaa hän näki hirven. Maha alkoi kurista ja hirvikään ei ollut huomannut vielä mitään. Kun Okamisusi lähti juoksuun, kuului pamahdus. Hän nipin napin ehti loikata viereiseen puskaan, kun pari ihmistä rymisteli metsästä hirveä kohti. Okamisusi säikähti nähdessään ihmisten kantavan petotankoja. Petotangot olivat hirveitä petoja tätä maailmaa koskevista tarinoista. Ne kulkivat aina ihmisten mukana ja tottelivat näitä lähes täydellisesti. Ne pystyivät hyvin kaukaa tappamaan pelkällä ärjäisyllä. Eikä niitä voinut tappaa muu kuin ihminen. Nyt ne olivat vain muutaman metrin päästä puskassa, valmiina tappamaan. Onneksi ihmiset olivat keskittyneet hirveen, jotenka petotangot joutuivat olemaan hiljaa. Rauhoituttuaan, Okamisusi pystyi tarkastelemaan ihmisiä. Ensiksi hän huomasi näiden pitävän vaatteita päällä. Ei ihme, kun ei silloin ole edes kunnolla karvoja , hän ajatteli. Sitten hän huomioi kasvot. Okamisuden mielestä hänen kasvonsa olivat vääristyneet ihmismuodossa, ja nyt hän sai siihen varmistuksen. Hänen mielestään ihmismuodon kasvot, jostain syystä, muuttuivat enemmän demonimaisiksi vanhetessa. Ihmiset mölisivät jotakin ja osittivat välillä hirveä, välillä metsään päin. Pian nämä alkoivat raahata hirveä ja Okamisusi seurasi sekä uteliain, että pelokkain tuntein. Ihmiset saapuivat kumman ja ison esineen luokse. He laittoivat hirven sen päälle ja kapusivat itsekin kyytiin. Toinen ihminen hääräsi jotain pyöreän jutun luona ja päästi pari vihaista sanaa, kunnes esine päästi ärjäisyn ja vaikutti heräävän henkiin. Okamisusi säikähti nopeasti ja olisi lähtenyt pois, ellei hirvi olisi niin houkuttelevan lähellä ja hänellä niin kamala nälkä. Esine oli lähdössä liikkeelle ja Okamisusi joutui juoksemaan sen kiinni. Kun hän hyppäsi kyytiin, esine osui kuoppaan. Tämä vaikeutti kyydissä pysymistä, mutta peitti laskeutumisen äänen. Hirvi antoi tarpeeksi suojaa ylimääräiselle matkustajalle, jopa niin paljon, että tämä pystyi olemaan sen suojassa ja syömään sitä hiukan.
    Siinä matkustettiin tuntien verran, kunnes saavuttiin mökin lähelle. Siinä vaiheessa tuli toinen, iso, kuoppa Okamisusi ei pysynyt kyydissä vaan putosi kyydistä. Hän nousi ja jolkotti mökin läheiseen metsänrajaan, kun ymmärsi, että he olivat tulleet hyvin kauas portaalista. Hän tuhahti hieman harmissaan, mutta kiinnostus siirtyi pian taas ihmisiin. Ihminen ajoi ihan mökin viereen samalla kun toinen meni kiireellä sen takana sijaitsevan rakennukseen. Ajamassa ollut vilkaisi hirveä, mutta ei kunnolla tarkistanut sitä. Siirtyessään sisälle mökkiin tämä huikkasi jotain toiselle, joka oli pienessä takarakennuksessa. Vain pienen ajan kuluttua tämäkin meni sisälle. Tässä vaiheessa Okamisusi oli tajunnut illankoiton saapuvan ja päätti mennä varovasti tarkkailemaan ensiksi pienempää rakennusta. Saapuessaan sinne hän huomasi mökistä tulevan valoa ja päätteli ihmisten vielä valvovan. Tullessaan ihan pienemmän rakennuksen viereen hän haistoi maailman hirveimmän hajun. Miksi ihmeessä he ulostavat yhteen paikkaan? Sehän haisee ihan hirveältä! hän ajatteli, mutta siinä samassa muisti ihmismuodon surkean hajuaistin. Siinä samassa hän huomasi jonkin lepattavan tuulessa. Mennessään tutkimaan asiaa, mökistä sammui valot. Tästä hän päätteli ihmisten menneen nukkumaan. Tullessaan lepattavan asian luokse, hän löysi vaatteita narulla. Siinä oli harmaat housut, musta paita ja maassa ruskeat saappaat. Okamisusi luuli niiden olevan hyljätyt, ja päätti ottaa ne itselleen. Hän jolkotti takaisin metsän laidalle ja muuttui ihmismuotoon. Pukemisesta tuli hieman hankaluuksia. Vaikka hän oli jo nähnyt miten vaateita tuli pitää päällä, ei siitä melkein tullut mitään. Usean erehdyksen ja pitkän ajan kautta hän viimein onnistui, mutta vaatteet olivat liian isot ja myös pistelivät ja kutittivat. Myös ne saattaisivat tuoda ongelmia sutena, hän mietiskeli, kun yllättäen mökkiin syttyi valot. Okamisusi säikähti perin pohjin ja muuttui äkkiä takaisin sudeksi ja pinkaisi kauemmas. Ihminen kuitenkin vain meni pieneen takarakennukseen ja, vähän ajan jälkeen, takaisin mökkiin. Okamisusi huokaisi helpotuksesta, kunnes huomasi etteivät vaatteet ”seuranneet” susimuotoon. Tästä hyvin tyytyväisenä, hän etsi läheltä sopivan nukkumapaikan ja uinahti melkein heti.
    Unessa Okamisusi näki itsensä vanhempana ja ihmismuodossa. Hänellä oli samat vaatteet, paitsi mustassa paidassa oli erikoinen merkki ja hänellä oli viitta. Unikuva alkoi kuitenkin häilyä ja muistuttaa enemmän liekkiä. Pian se katosi kokonaan eikä Okamisusi enää nähnyt unta. Vain nukkui. Seuraavana aamuna hänelle tuli pienoinen nälkä, joten saalista piti lähteä etsimään. Pian löytyivät tuoreet jäniksen jäljet. Ne tulivat metsästä, kaarrellen lähenivät mökkiä, kiersivät mökin ympäri ja toisele puolelle aukiota. Hieman uhkarohkeasti, Okamisusi lähti seuraamaan jälkiä. Hän ehti talon luokse, kun huomasi ihmiset. He olivat sytyttämässä tulta ja aikoivat savustaa hirvenlihaa. Okamisusi kiinnostui tästä hommasta ja päätteli ihmisten mieluummin nauttivan lämmitettyä lihaa kuin raakaa. Omasta kokemuksesta hän oli saanut karvaan maun. Pian jäniksen tuoksu kuitenkin veti puoleensa. Hän hiipi varovasti ihmisten ohi, mikä teki helpoksi näiden riidellessä. Okamisuden pienet varkaudet ruuassa ja vaatteissa ei ollut jäänyt huomaamatta. Hänen saavuttuaan toiseen metsän laitaan, oli hyvin mukava näky edessä. Jänis istui kalliolla ja tuuli oli suotuisa. Okamisusi päätti antaa jänikselle nopean lopun ja kokeili jotain uutta. Hän teki pienen tuli ”kuplan” jäniksen ympärille ja nopeasti pienensi sitä tarpeeksi paljon jotta jänis kuoli. Tämän tuloksena oli hyvin grillattua jäniksenlihaa. Okamisusi päätti maistaa palasen ja totesi ettei se maistunut kummoiselle, mutta muisti että ihmisenä se saattoi maistua paremmalle. Hän muuttui heti ihmismuotoon ja totesi tehneensä virheen. Hirveät vatsavaivat alkoivat jyllätä, heti kun häntä oli kadonnut. Mikään asento tai vatsasta pitäminen ei auttanut, kun tuntui että mahassa oli hirmumyrsky. Tämä kuitenkin kesti vain viisi minuuttia, vaikka Okamisudesta se tuntui ikuisuudelta. Tämän jälkeen Okamisusi on aina pitänyt vähintään tunnin eron siitä kun oli viimeksi syönyt ja siitä kun muutti muotoaan. Hänen yrittäessä nousta pystyyn, uros horjahteli taakseppäin ja kaatui lähellä olevaan ojaan joka oli täynnä vettä. Okamisusi nousi pois ja kuivasi vaatteensa liekillä. Hän vahingossa vei lieki liian lähele housujaan, mutta ne eivät syttyneen. Syötyään ihmismuodossa jäniksen loppuun, hän totesi sen olleen ihan hyvää. siinä vaiheessa Okamisusi vasta tajusi, että vaatteet eivät tuntuneet epämukavilta tai kömpelöiltä kuten edellis-iltana. Hän katsahti alas ja huomasi kaikkien muiden vaateiden kutistuneen, paisi kenkien. Taas kerran yksi hyvin miellyttävä asia. Kengät hän täytti smmaleella jotteivät ne hiertäisi.
    Okamisusi päätti jäädä tarkkailemaan ihmisiä, jos havaitsisi tai löytäisi jotain hyödyllistä. Mitään kiinnostavaa ei tapahtunut, enennen kuin miehet olivat lähdössä takaisin metsään eräänä toisena päivänä. Okamisusi tajusi, että ei pääsisi muuten kyydissä takaisin portaalille. Ja vielä tarkemmin ajateltuna, hän ei edes tiennyt reittiä täältä portaalille. Okamisusi meni lähelle tietä odottamaan, että auto ajaisi ohitse, ja hyppäsi kyytiin. Tunti kului ja Okamisusi odotti, että tuntisi aluetta, tai edes jotakin, ennen kuin hyppäsi pois. Kuitenkaan niin ei ehtinyt käydä, sillä esine pysähtyi. Hän hyppäsi pois mahdollisimman äkkiä ja silloin vasta alkoi miettiä, miksi ihmiset eivät huomanneet tätä aiemmin. Hän pian tajusi, että molemmat olivat tarkkailleet jotakin, ja nyt olivat löytäneet etsimänsä. He saapuivat ansan luokse jossa roikkui jänis. Tämän enempää Okamisusi ei uskaltanut katsoa, vaan lähti kävelemään pois päin. Lyhyen matkan jälkeen hän törmäsi uros peuraan. Aikailematta mitään hän hyökkäsi peuran kimppuun. Hän päätti kokeilla veljensä keksimää Kasai buresu:a, jossa puhallettiin vastustajan tai saaliin henkitorveen kuumottava liekki. Taktiikka toimi hyvin eikä peura päästänyt ääntäkään kuollessaan. Okamisusi muuttui ihmiseksi ja grillasi lihan. Hän oli otanut saapaat pois jotta voisi myöhemmin vaihtaa näihin sammaleen, mutta kettu varasti toisen parin. "HEI, se on minun!, Okamisusi huusi ja lähti jahtaamaan kettua. Koska hän oli juuri syönyt, ei uros voinut muuttua sudeksi. Okamisusi jäi ihmisenä jälkeen ja joutui odottamaan että tunti kuluisi. Sudeksi muututtuaan hän rupesi jäljittämään kettua. Kettu oli saapunut toisen mökin pihaan ja hylännyt saapaan sinne. Siellä Okamisusi näki lisää "hylättyjä" vaatteita. Pian hän tajusi siellä olevan viitta, remmi ja housut. Hetken mietittyään hän tajusi viitan sopivan unen vaateisiin. Vielä puuttuisi vain punainen merkki paidasta. Sen tekemiseen kelpaisi jonkin veri. Hän etsi ja metsästi yhden jäniksen, ja samassa tajusi löytäneensä hyvin tutun kiven. Okamisusi katseli ympärilleen ja löysi pian portaalin. Hän päätti hetken mielijohteesta tehdä jäniksen nahsta pussin, mutta unohti mihin aikoi käyttää sitä. Okamisusi tuumi myös ettei tarvitsisi toisia housuja, muta remmi oli niin hieno, että mitä sitä nyt tuhlaamaan. Hän maalasi verestä merkin paitaansa, laittoi pussin saappaaseen, sitoi remmin vyötäisillensä ja laittoi viitan selkäänsä. Nyt hän oli valmis lähtöön. Hän lähti tarpomaan kohti portaalia ja saapui sen luokse piakkoin. Hieman ennen astumista portaaliin, hän katsahti ympärillensä. Hänen silmänsä nauliintuivat johonkin joka kimalteli portaalikiven päällä. Katsoessaan lähempää, hän huomasi sen olevan portaalikiven pölyä. Hän päätti ottaa pussin esiin, ja laittoi sinne portaalikiven pölyn. Pussin tultua täyteen, hän laittoi sen takaisin, ja muisti muuttua sudeksi ennen portaaliin hyppäämistä. Ihmeekseen hän tajusi ettei viitta mennyt pois niin kuin kaikki muut esineet ja vaateet.
    Mentyään portaalin toiselle puolelle ja lähtiessään kotiin päin, Okamisusi törmäsi siskoihinsa. Zefā (harmaa, huskyn näköinen) ja Akai hi (punertava, suden näköinen) huomasivat heti Okamisuden uuden viitan ja alkoivat kysellä mistä tämä oli saanut sen. Okamisusi yritti kierrellen ja kaarrellen vastata, että oli tehnyt sen portaalin toisella puolen. Nimittäin Zefā ja Akai hi olivat molemmat sitä mieltä, että portaali oli ehdottoman kiellettyä aluetta. Nämä alkoivat melkein heti huutamaan Okamisudelle, kun ymmärsivät missä tämä oli käynyt. Noin vartin sanasodan jälkeen he vaihtoivat puheenaihetta. Akai hi esitteli uuden liikkeensä Heat up. Okamisusi suorastaan säikähti siskon nopeasti syttyessä tuleen, mutta rentoutui yhtä nopeasta sammumisesta. Usean yrityksen jälkeen Okamisusi onnistui jotenkuten tekemään Heat up:in käristämättä karvojaan. He juttelivat vielä hetken ja jatkoivat sen jälkeen matkaa eri suuntiin.
    Saavuttuaan nukkumissijoilleen, Okamisusi sai idean. Hänen siskonsa eivät pitäneet portaalista, koska pelkäsivät sieltä tulevan hirviöitä taistelemaan. Joten jos esimerkiksi ihminen tulisi portaalista petotankojen kera, hänen pitäisi pystyä puolustautumaan. Eli hänellä pitäisi olla kilpi. Okamisusi ryhtyi heti töihin. Hän oli oppinut muovaamaan savea ihmismuodossa ja tekemään siitä erilaisia esineitä ja saamaan ne pysymään kiinteinä. Hän lähti keräämään savea ja sai kasaan ison möhkäleen. Aloittaessaan muovaamaan savea hän muisti kuitenkin, että kuinka heikkoa savi oli kovettuessa. Tuumailtuaan hetken, hän muisti portaali kiven pölyn ja päätti lisätä sitä saveen. Työskenneltyään kilven parissa muutaman päivän, se alkoi olla valmis. Kilpi oli kuitenkin saanut tummanvihreän sävyn normaalin saven ruskehtavan sijaan. kun kilpi oli viimein valmis, Okamisusi päätti kokeilla sen vahvuutta. Kilpi kesti hyvin, joten Okamisusi päätti kokeilla tulta. Yllätykseksi kilpi jäi palamaan. Okamisusi päätti jättää sen palamaan ja meni muualle. N. 6 tunnin jälkeen, kun hän tuli tarkistamaan, kilpi paloi yhä. Okamisusi kokeili sammuttaa sen tuulella, joka ei kuitenkaan toiminut. Hän päätti mennä tarkkailemaan tulta lähempää, ja huomasi sen olevan tavallista vahvempaa sorttia joka ei satuta käyttäjää, mutta vahingoittaa vihollista. Sammuttaminen onnistui jopa normaalia helpommin tahdolla. Okamisudella oli nyt vahva maaginen puolustusväline/ase. Hän tuumi vielä hetken, että kuinka pystyisi käyttämään sujuvasti asetta. N. tunnin mietiskelyn jälkeen hän päätyi tulokseen, että kilpi on helpompi käyttää ihmismuodossa, kunhan siihen tekee kahvan. Seuraavana päivänä, kun kahva oli kovettunut, Okamisusi kiinnitti kilven käteensä nahkaremmin avulla.
    Seuraavien kuluvien vuosien aikana Okamisusi oppi yhtä ja toista. Esim. hän oppi leijuttamaan kilpeä hieman tason yllä ja, että kilven päällä oli hyvä laskeutua kalliota ihmismuodossa. Myös, että ihmismuodolla oli todella hyvä tasapaino ja koordinaatio. Hän myös keksi uuden aseen ihan vahingossa. Kerran harjoitellessaan kilven leijuttamista, se riistäytyi hieman käsistä (tai tassuista). Kilpi alkoi vieriä kohti jyrkännettä ja putosi alas. Se jumittui muutaman kiven väliin, muttei kuitenkaan veteen asti. Okamisusi selvisi säikähdyksellä, muttei tiennyt miten hakea sen. Pohdittuaan useamman päivän hän lopulta keksi miten voisi hakea kilpensä takaisin. Hän keräili kiviä etsien sopivaa käyttöään varten. Lopulta hän löysi kuusi keltaista kappaletta erikoista kiven oloista esinettä. Okamisuden mielestä ne näyttivät niin hienoilta, että päätti käyttää niitä. Hän meni sen hetkiseen kotiinsa ja haki vahvinta narua mitä oli tehnyt. Hän kiinnitti kappaleet (jotka muistuttivat kiekkoja) naruun ja uusi väline oli valmis. Hän meni takaisin jyrkänteelle ja survaisi ulommaisen kiekon syvälle kallioon, ihan kielekkeen päähän, teki pari koe nykäystä varmistaakseen, että naru kestää, ja pudottautui jyrkänteeltä alas. Loput viisi kiekkoa asettuivat tukemaan pitkin jyrkänteen reunaa. Naru ei ollut tarpeeksi pitkää, joten Okamisusi joutui pudottautumaan lopun matkaa. Hän pudottautui kilven viereiselle kivelle. Seuraava pulma oli, että kuinka hän pääsisi takaisin ylös. Uimamatka olisi liian pitkä. Hän jäi hetkeksi heittelemään kiviä. Hän nappasi leipäkiven ja heitti tämän voimalla. Kivi teki seitsemän pomppua ennen kuin vajosi pinnan alle. Tästä Okamisusi sai idean, kuinka pääsisi pois. Hän nappasi kilpensä ja suunnitteli hieman. Hän ponnisti ja laittoi kilven jalkojen alle kuten mäkeä laskettaessa, sekä otti tuulen alleen. Hän ”surffasi” veden poikki tuulen lailla. Hänellä kesti hetken keksiä miten ohjaus toimii, mutta sen sujuttua hän pystyi menemään kohti rantaa. Okamisusi kiipesi kalliolle ja haki kiipeilyvälineensä takaisin.
    Myöhemmin kiipeilyväline osoittautui käteväksi ruoskaksi ja Okamisudelle vasemman käden aseeksi. Okamisusi on myös käynyt ”hankkimassa” itselleen oikean käden hanskan, josta on leikannut/repinyt sormien kohdat pois, ettei kilven nahkaremmi hiertäisi kättä.
    Vuosia myöhemmin eräänä kertana Okamisutta kylmäisi. Kylmät väreet menivät pitkin hänen selkäänsä kuiskien varotusta. Jokin oli mennyt pieleen kahden maailman välissä. Okamisusi juoksi portaalille päin ja jäi tarkkailemaan hieman piiloon. Hän näki koiria juoksevan pois portaalista ja oli varma etteivät ne lähteneet portaalin toiselta puolelta huomaamatta. Ihmiset löytäisivät varmasti portaalin tälle puolelle. Okamisusi riensi kotiinsa hakemaan kaiken tarpeellisen minkä sai mukaan helposti, valmisteli hieman ja heitti kaikki loput tavarat mereen. Okamisusi alkoi miettiä minne menisi sen jälkeen. Hän oli ennenkin matkustellut saarelta toiselle kilven ja tuulen avulla. Okamisudesta aikaa ei ehtinyt edes kulua, kun ihmisiä alkoi saapua. Okamisusi vältti tulla nähdyksi ja suuntasi Reizōkoon, koska asusti silloin Daiteitakun eteläosassa.
    Reizōkoon saavuttuaan hän oli väsynyt ja onnekseen törmäsi vanhaan pariskuntaan. Pariskunta antoi hänelle majapaikan ja opettivat jäätiköllä selviytymistä, kuten mm. hylkeiden metsästämistä ja siihen liityvää henkistä vaikeutta. Hän myös kouluttautui paremmaksi taistelijaksi, oppi tulen ja erityisesti Heat up:in hyödyllisyyden kylmässä ja ehti katua sitä, ettei mennyt Shimaan, koska ihmismuoto ei kestänyt kylmyyttä. Pariskunta myös kertoi Hyoguasta. He itse eivät olleet laumassa, koska halusivat nauttia jäätikön rauhasta. Okamisusi ei ymmärtänyt tätä logiikaa, eikä paikoileen asettuminen houkuttanut joten hän lähti.
    Okamisuden lähdettyä Reizōkosta, hän meni hetkeksi Shimaan ja sieltä Moritsuchiin. Moritsuchissa hän on pääosin asunut tähän saakka, mutta on myös ollut Daiteitakussa, Reizōkossa ja Shimassa aina joskus. Okamisusi keksi levittää mainettaan eräänlaiseksi suojaksi. Eli niille koirille, jotka Okamisusi on tavannut, hän on antanut yleensä rökityksen ja kuvan olevansa jumalallinen, jos on ollut tarve. Siltikin hän mieluummin välttelee sellaisia kohtauksia.

    - Normaalit Taistelutekniikat:
    Okamisudella ei ole (ainakaan vielä) muita erityisiä normaaleja taistelutekniikoita, kuin Taisō.
    Taisō = 体操 =voimistelu: Tässä tekniikassa Okamisusi käyttää vain ihmismuotoaan. Okamisusi tekee voimistelumaisten liikkeiden sarjoja, jotka riippuvat hieman paikasta ja tilanteesta. Esim. metsässä. Jos häntä jahdataan, hän tarttuu läheiseen oksaan ja heilauttaa itsensä ylös, joka yleensä hämmentää vastustajia tarpeeksi.
    - Maagiset Taistelutekniikat:
    Liekki jota Okamisusi käyttää kilvessä on normaalia vahvempi eikä kukaan muu voi hallita sitä.
    Hotaru=ホタル=tulikärpänen: Tässä tekniikassa sytytetään jalat liekkeihin ja pompitaan ympäriinsä sytyttäen jaloilla kaiken tuleen.
    Kakyū=火球=tulipallo: Tässä tekniikassa muodostetaan pieni kupla/pallo uhrin ympärille sitten se pienenetään jolloin uhri kirjaimellisesti paistuu. Kuitenkin yleensä jänistä isommat uhrit eivät paistu täysin ja jänistä jonkinverran isommat pallot riistäytyvät käsitstä ja laajenevat.
    Kasai buresu =火災ブレス=tulihengitys: Tässä tekniikassa puhalletaan kuuma liekki, joka kulkee oman hengityksen kautta vahingoittamatta sitä. Liekin voi puhaltaa vastustajan tai saaliin suuhun. Tämä yleensä hämmentää uhrin, koska siinä hyökätään suoraan ja nopeasti etupuolelta. Kasai buresu:a voi myös käyttää, jos on ollut veden (tai erityisesti kylmän veden) alla pitkään. Silloin se palauttaa hengityksen hetkessä ja lämmittää sisäisesti hieman. Kasai buresu:ssa tarvitaan tosi hyvä liekin hallinta, ettei polta omia keuhkojaan.
    Heat up = lämmittää: Tässä tekniikassa sytytetään oma keho hetkellisesti liekkeihin ja lämmitetään ruumis normaalilämpöä hieman isommaksi. Tämä tehostaa erityisesti tulimagiaa, nostaa voimia ja parantaa hieman. Tätä myös käytetään varsinkin jos kärsii alilämmöstä tai on kirjaimellisesti jäässä.
    Armor up = panssari ylös: Tässä tekniikassa muodostetaan melkein millä tahansa maagisella voimalla itselle panssari. Panssari voi olla niin iso kuin haluaa, mutta mitä isompi panssari sitä vaikeampaa ja väsyttävämpää on pitää sitä yllä. Armor up kuluttaa paljon voimia eikä sitä voi pitää yllä kuin korkeintaan tunnin ilman pysyviä vaikutuksia.
    Dokusha no tamashī = 読者の魂 = sielun lukija: Okamisusi katsoo toista silmiin ja saa näin pääteltyä hieman toisen elämästä ja sielun lujuudesta. Vain vahvat demonit pystyvät harhauttamaan tätä tekniikkaa.
    Surffaus kilvellä vaatii paljon voimaa ja jättää Okamisusden yleensä väsyneeksi. Hän voi sen aikana tehdä tuulesta kilven joka estää kevyet asiat.

    - Ominaisuudet:
    - Voima: ****  (susi)*** (ihminen)
    - Taito: **** (molemmat)
    - Karisma: **  (molemmat)
    - Nopeus: ****  (susi)*** (ihminen)
    - Kestävyys: ****  (susi) *** (ihminen)
    - Älykkyys:**** (molemmat)
    - Puruvoima: ****  (susi)** (ihminen)
    - Kivunsietokyky: ****  (susi)** (ihminen)
    - Ketteryys: ****  (susi)***** (ihminen)
    - Refleksit: *****  (susi)**** (ihminen)
    - Tekniikat: **** (molemmat)
    - Tasapaino: ***  (susi)**** (ihminen)
    - Metsästys: **** (susi) ** (ihminen(+*** ansoista))
    - Hampaiden terävyys: ****  (susi)** (ihminen)
    - Parannus kyky: *  (susi)**** (ihminen)
    - Maagisten voimien Voimakkuus: **** (molemmat)
    - Vaarallisuus:***** (molemmat)

    - Aistit:
    - Näkö:*** (molemmat)
    - Kuulo: ****  (susi)** (ihminen)
    - Tunto: **  (susi)**** (ihminen)
    - Maku: ***  (susi)** (ihminen)
    - Haju: ****  (susi)* (ihminen)

    - Puoliso: Ei (vielä)
    - Pennut: Ei (vielä)
    - Perhe: Isä: Hikō ”Ilman miekka” (Hikō = Lentävä) (kuollut)            Äiti: Moeru= Loimuava (kuollut)
    Sisko: Zefā= Tuulen henkäys                                                       Sisko: Akai hi= Punatuli
    Veli: Honō= Loimu                                                                     Veli: ei nimeä (kuollut)
    - Liittoutuma: ei

    - Hahmoni Kohokohdat peleissä:

    - Päivitetty viimeksi:
    9.8 2015. Lisätty metsästys, menneisyyteen muutoksia, lisätty maaginen tekniikka jota Okamisusi käytti menneisyydessä.

    - Hahmon valmistumisaika: 7.12.2014
    - Hahmon pelaaja: Stu Wolf

      Kellonaika on nyt 13/12/2017, 09:01